Pieniä kertomuksia uskoontulosta: Tuija Sipilä

Kuva: freeimages.com - Makio Kusahara

Olen Tuija Sipilä, os. Manninen, kotoisin Konnevedeltä. Olen koko ikäni ollut vapaakirkollinen ja pienestä asti kulkenut isäni mukana seuroissa. Eli toisin sanoen olen ollut ”lapsenuskossa” rippikouluikään asti. Seurakuntakoululeirillä annoin elämäni Jeesukselle, siitä vuoden päästä kävin kasteella. Kasteen jälkeen olo oli kevyt ja mahtava!

Kävin aktiivisesti nuortenilloissa, kunnes muutin omilleni Äänekoskelle ja elämä ei enää ollutkaan kovin hengellistä. Elin tavallista nuoren arkea, tosin alkoholia en milloinkaan ole juonut ja rellestänyt en ole. Muutin Helsinkiin ja löysin mukavan seurakunnan, elämä oli mallillaan.

Työreissulla Ylivieskassa vuonna 2003 tapasin Jarkon ja hän sai lopulta minut koukkuunsa. Menimme naimisiin vuotta myöhemmin ja meille syntyi kaksi poikaa. Jarkko tiesi uskostani alusta lähtien ja koetin houkutella häntä mukaan seuroihin. Ennen pitkää tuli seinä vastaan. En saanut mennä seuroihin enää itsekään, aina tuli jotain ”muuta” menoa. Kahdeksan vuotta meni kinatessa ja en käynyt missään, en jaksanut taistella. Kova jano oli kuulemaan sanaa!

Vuoden 2012 alussa päätin, että nyt mulle riitti ja muutin Jyväskylään. Halusin eroon miehestäni, koska en voinut elää vapaasti kotonakaan! Sillä välin mieheni tajusi, kuinka hän on käyttäytynyt huonosti minua kohtaan. Siitä hieman myöhemmin Jarkko tuli uskoon, joka oli voitto! Palasin kotiin perheeni luo. Nyt voimme perheenä käydä seurakunnassa ja pitää koti-iltoja kodissamme! Ja mikä tärkeintä, meillä on nyt sama ajatusmaailma ja kuljemme Jeesuksen johdatuksessa. Elämä on nyt mukavaa!