Tekijä: Nivalan Vapaaseurakunta

Meidän perhesuhteessamme oli ollut jo vuosia ylimääräinen hallitseva tekijä, alkoholi. Minusta tuli arka. En halunnut kyläillä, ettei tarvitsisi selitellä asioita. Ulospäin näyteltiin, että meillä meni hyvin, mutta arki oli toisenlaista. Usein katselin ikkunasta ulos näkemättä mitään. Näin vain tyhjyyttä. Mietin elämääni ja ajattelin, että tässäkö se oli? Kaikki nuoruuden haaveet olivat karisseet vuosien varrella pikkuhiljaa.

Kaipasin toisenlaista elämää, vaikka en oikein tiennyt miten se muuttuisi. Seurakuntaankaan en uskaltanut lähteä, vaikka se olisi ollut muutaman sadan metrin päässä. Olisin sielläkin joutunut selittelemään tutuille, miksei Pekka tullut ja pelkäsin myös hänen reaktiotaan seurakunnassa käymiseeni. Vaikka en ollut ns. uskossa, rukoilin usein: ”Jospa Pekka saisi tulla uskoon.” Itseäni en osannut tuolloin ajatella.

Sitten vuonna 2007 olimme muutaman kuukauden lomamatkalla Espanjassa. Tunsimme molemmat miten Jumala veti meitä puoleensa. Emme sitä tuolloin käsittäneet, mutta elimme molemmat etsikkoaikaa. Kuljimme jokaisessa mahdollisessa hengellisessä tilaisuudessa ev. lut. kirkossa sekä helluntai- ja vapaaseurakunnissa. Suunnittelimme menomme ja aikataulummekin näitten tilaisuuksien mukaan.

Eräässä vapaaseurakunnan tilaisuudessa puhuja kertoi siivosta syntisestä. Se kolahti. Tunsin olevani juuri sellainen. Vaikka puhuja pyysi nostamaan käden jos joku halusi antaa elämänsä Jeesukselle, en vain saanut sitä nostettua. Käsi oli ihan kuin lyijyä. Tunsin itseni entistä rauhattomammaksi ja tiesin, etten peri taivasten valtakuntaa syntisenä ihmisenä. Tajusin, että minun tulisi ottaa Jeesus vastaan henkilökohtaisesti.

Vaikka kävimme tiheään hengellisissä tilaisuuksissa, Pekalta ei jäänyt alkoholin käyttö tuolloinkaan. En tajunnut hänen sisäisiä paineitaan, koska emme osanneet tarpeeksi syvällisesti puhua asioista. En mene tarkemmin tuohon Pekan uskoontulohetkeen, mutta rukoukseni oli kuultu. Pekka tuli uskoon!

Seuraavassa vapaaseurakunnan kokouksessa minäkin uskalsin vihdoin myös antaa periksi ja sain ottaa Jeesuksen elämääni. Mikä ihana hetki! Olin noina muutamana päivänä nähnyt sen konkreettisen elämänmuutoksen, jonka Jeesus saa aikaan. Myös oma elämäni muuttui. En tuijota enää tyhjyyteen. Elämälläni on suunta ja tarkoitus. Kun mietin elämäämme taaksepäin, näen, minkälainen varjelus meillä on ollut elämässämme.

Sinä joka mietit elämäsi suuntaa, älä mieti sitä minkälainen olet, mistä tulet, vaan mieti sitä, minne olet menossa. Kyse on sinun loppuelämästäsi. Älä ajattele ystäviäsi ja naapureitasi, vaan ole tässä asiassa itsekäs: ajattele missä sinä vietät ikuisuutesi.

Mieleeni piirtyy aina kuva vanhemmistani, jotka sunnuntaiaamuisin kuuntelivat jumalanpalvelusta radiosta. Isä veisasi mukana ja äiti istui keinutuolissa. Silloin ei saanut metelöidä ja usein me lapsetkin kuuntelimme hiljaisuuden vallitessa tämän radiojumalanpalveluksen. Omassa aikuiselämässäni tunsin kuitenkin sisimmässäni kummallista levottomuutta ja kaipausta. Olin yrittänyt lukea Raamattuakin ja laulelin itsekseni mielelläni myös virsiä…

Meni yli 50 vuotta, ennen kuin sain kokea, mitä on syntien anteeksisaaminen ja miltä tuntuu, kun saa heittää kaiken entisen elämänsä saastan menemään. Sain alkaa uuden elämäni Espanjassa lomamatkallani, pienessä rivitalohuoneiston makuuhuoneessa. Saimme vieraaksemme evankelistan, joka oli vierailulla Torreviejassa tuolloin. Tellervo oli saanut selvän käskyn: ”Mene Pääköille, siellä ei kaikki ole hyvin.”

Kun Tellervo ilmestyi tuona keskiviikkopäivänä ovellemme ja ilmoitti asiansa, vaimoni hämmästyi. Jo vuosia jatkunut liiallinen alkoholinkäyttö aiheutti sen, että voin tosi huonosti. Rintaani pakotti ja sydämeni ei lyönyt normaaliin tahtiin ja verenpaineeni oli koholla. Suomalainen lääkäri oli tehnyt juuri kotikäynnin ja hän pudisteli päätään todeten, että minun olisi mentävä heti huomenna paikalliseen sairaalaan vastaanotolle, jos vaivani vielä jatkuisivat.

Kun Telle näki tilanteeni, hän juttelumme jälkeen kysyi: ”Saisinko rukoilla sinun puolestasi?” Tietysti annoin siihen luvan. Mielessäni häivähti pieni epäilys, kun hän rukoili Jeesusta myös parantamaan minut. Se hälveni kuitenkin pian, kun tunsin jotain selittämätöntä helpotusta ja oloni alkoi parantua sen rukouksen aikana. Ihmetykseni ja iloni oli valtava! Telle kysyi vielä: ”Etkö haluaisi antaa elämääsi kokonaan Jeesukselle?” Vastasin myöntyvästi. Sain tuolloin alkaa uuden puhtaan elämän ilman menneisyyden taakkoja ja sain sisimpääni sen rauhan ja varmuuden, jota olin turhaan etsinyt maailmalta.

Sain pyytää syntejäni ja loukkauksiani anteeksi myös vaimoltani ja itkimme yhdessä vuosikymmenien ajan kestäneen taakan putoamisesta harteiltamme. Seuraavana päivänä huomasin olevani myös parantunut! Teimme yli 10 km pituisen kävelylenkin Espanjan auringon helliessä meitä tuona maaliskuisena päivänä.

Olen Tuija Sipilä, os. Manninen, kotoisin Konnevedeltä. Olen koko ikäni ollut vapaakirkollinen ja pienestä asti kulkenut isäni mukana seuroissa. Eli toisin sanoen olen ollut ”lapsenuskossa” rippikouluikään asti. Seurakuntakoululeirillä annoin elämäni Jeesukselle, siitä vuoden päästä kävin kasteella. Kasteen jälkeen olo oli kevyt ja mahtava!

Kävin aktiivisesti nuortenilloissa, kunnes muutin omilleni Äänekoskelle ja elämä ei enää ollutkaan kovin hengellistä. Elin tavallista nuoren arkea, tosin alkoholia en milloinkaan ole juonut ja rellestänyt en ole. Muutin Helsinkiin ja löysin mukavan seurakunnan, elämä oli mallillaan.

Työreissulla Ylivieskassa vuonna 2003 tapasin Jarkon ja hän sai lopulta minut koukkuunsa. Menimme naimisiin vuotta myöhemmin ja meille syntyi kaksi poikaa. Jarkko tiesi uskostani alusta lähtien ja koetin houkutella häntä mukaan seuroihin. Ennen pitkää tuli seinä vastaan. En saanut mennä seuroihin enää itsekään, aina tuli jotain ”muuta” menoa. Kahdeksan vuotta meni kinatessa ja en käynyt missään, en jaksanut taistella. Kova jano oli kuulemaan sanaa!

Vuoden 2012 alussa päätin, että nyt mulle riitti ja muutin Jyväskylään. Halusin eroon miehestäni, koska en voinut elää vapaasti kotonakaan! Sillä välin mieheni tajusi, kuinka hän on käyttäytynyt huonosti minua kohtaan. Siitä hieman myöhemmin Jarkko tuli uskoon, joka oli voitto! Palasin kotiin perheeni luo. Nyt voimme perheenä käydä seurakunnassa ja pitää koti-iltoja kodissamme! Ja mikä tärkeintä, meillä on nyt sama ajatusmaailma ja kuljemme Jeesuksen johdatuksessa. Elämä on nyt mukavaa!